draft 5.1.2008
Bear with me, täällä käsittelemme kuolemaa edelleen.
Jos sinulla olisi 140 g virolaista lampaanvillalankaa sateenkaaren väreissä syntyisikö siitä sukat
Vaikka sinulla olisi 4 ja 3/4 kerää konepestävää villalankaa, oranssia, mustaa ja petrolin sinistä
syntyisikö siitä pipo helmineulosta tai sileää, vai poncho niihin päiviin kun haluat kulkea kädet kylkiä pitkin
Edelleen, jos sinulla olisi kaksi kertaa 50 g mohairia, yhteensä lähes neljäsataa metriä ohuenohutta metsänvihreää syntyisikö
itku
niin kuin unessa isän kyljessä juhlien jälkeen kun kerron haitarista ja kurjista ja puheista
mistä syntyy ajatus että isä tietää jo ennen kuin ehdin ajatella
Tai että tekstiviesti on joltain toiselta se on lähes aina joltain toiselta ja käsittelee sovittuja tapaamisia
Tai tietämistä lähentelevä varmuus siitä etten kuulu kenenkään vierelle
Kun viimeisestä kerrasta vieraalla iholla on pidempään kun jaksan muistaa ja elokuvan esitetty rakkaus on kuin ystävän kertomaa ja tekee kipeää oudolla tavalla, katsoa, tai kuulla
Entä jos nyt kuolisin [äiti ja muut rakkaat, en ole kuolemassa itse tietämälläni tavalla juuri nyt] mutta jos kuolisin, niin mitä tapahtuisi kaikille näille kerille kutomatonta lankaa, tai pastalle jonka juuri ostin entisten viereen keskimmäisen alakaapin ylähyllylle. Lukisiko joku Szymborskaani ja kissaa tekee liian kipeää edes ajatella. En ainakaan näkisi kukkiiko pellava sinisenä niin kuin siemenpussin kyljessä luvataan, mutta siltä varalta että joku vetäisi narusta tai joku muu tuhansista sanakuvista toteutuisi ennen kuin aurinko on lämmin, niin.
Näin käsittelen kuolemaa, näin näytän happamelta ja väsyneeltä työssä, näin välttelen opponenssin kirjoittamista, näin hieron kutomisesta kipeytyneitä ranteita. Näin aion elää eteenpäin yhdeltä ennaltatietämättömältä ystävällisen eleen keitaalta toiselle. Kunnes toisin kirjoitetaan, eh.
Jos sinulla olisi 140 g virolaista lampaanvillalankaa sateenkaaren väreissä syntyisikö siitä sukat
Vaikka sinulla olisi 4 ja 3/4 kerää konepestävää villalankaa, oranssia, mustaa ja petrolin sinistä
syntyisikö siitä pipo helmineulosta tai sileää, vai poncho niihin päiviin kun haluat kulkea kädet kylkiä pitkin
Edelleen, jos sinulla olisi kaksi kertaa 50 g mohairia, yhteensä lähes neljäsataa metriä ohuenohutta metsänvihreää syntyisikö
itku
niin kuin unessa isän kyljessä juhlien jälkeen kun kerron haitarista ja kurjista ja puheista
mistä syntyy ajatus että isä tietää jo ennen kuin ehdin ajatella
Tai että tekstiviesti on joltain toiselta se on lähes aina joltain toiselta ja käsittelee sovittuja tapaamisia
Tai tietämistä lähentelevä varmuus siitä etten kuulu kenenkään vierelle
Kun viimeisestä kerrasta vieraalla iholla on pidempään kun jaksan muistaa ja elokuvan esitetty rakkaus on kuin ystävän kertomaa ja tekee kipeää oudolla tavalla, katsoa, tai kuulla
Entä jos nyt kuolisin [äiti ja muut rakkaat, en ole kuolemassa itse tietämälläni tavalla juuri nyt] mutta jos kuolisin, niin mitä tapahtuisi kaikille näille kerille kutomatonta lankaa, tai pastalle jonka juuri ostin entisten viereen keskimmäisen alakaapin ylähyllylle. Lukisiko joku Szymborskaani ja kissaa tekee liian kipeää edes ajatella. En ainakaan näkisi kukkiiko pellava sinisenä niin kuin siemenpussin kyljessä luvataan, mutta siltä varalta että joku vetäisi narusta tai joku muu tuhansista sanakuvista toteutuisi ennen kuin aurinko on lämmin, niin.
Näin käsittelen kuolemaa, näin näytän happamelta ja väsyneeltä työssä, näin välttelen opponenssin kirjoittamista, näin hieron kutomisesta kipeytyneitä ranteita. Näin aion elää eteenpäin yhdeltä ennaltatietämättömältä ystävällisen eleen keitaalta toiselle. Kunnes toisin kirjoitetaan, eh.
Kommentit