Werde der du bist, ajatteli Nietzsche, tule siksi joka olet.
Huoneen hämärässä hiljaisuudessa makaa kaksi laivaa. Kuuntelen kuinka uni kasvattaa latvaa, istun ja kirjoitan. Aikaisemmin tänään kun taivas viistosi iltaa, kävelimme kahdet jäljet, jäälle. Vaihdoimme hanskoja lennosta, sinä pidit mailaa ja kiekkoa, symbolisesti. Pieni vakava poika ja äitinsä, voimaton. Tukeudu minuun, sinä sanot. Nytkö jo. Älä äiti hermostu, ole iloinen. Jäälle on kerääntynyt vettä, lammikoissa näkyy haikaloja, äiti kato.
Milloin olen sinut, miten minulla on.
Nukkuvan kasvot huomisen valossa.
Kommentit