tuntematonmalle

puhun sinulle
tänään tuulesta

sinä olet nähnyt sen
ei se ole suora, kaartuva edes

istun kasvot käännettyinä kuuntelemaan
paljaalla käsivarrella kulkee vaahtera-aalto

ja niin kuin ajatukset kiinnittyvät kuviksi aikaan
on laukussani kantunut tämäkin yhteys
luen säkeen

Kannan tuulta,
niskaan pilvi painaa.
Suurena näen maasi
suurempana tunnen taivaan.

ja ikäänkuin kysyn,
sinultakin

miltä tuntuisi tuuli
jos sitä ei kuulisi



[Mirkka Rekola, Tunnit, 1957]