Rakeinen kuva mökistä

Ostan kesämökin ja olen sen myötä varaton, senkin myötä. Olen pelosta huolimatta onnellinen. Selviytymisen pelosta, en ole todistanut itselleni pärjääväni omillani, edelleenkään. Omillani, joka saattaa olla varallisuuden vastakohta, vaikka tästä minulla ei ole varmuutta. Olen liian laiska pohtimaan kumpaakaan juuri nyt. Maistelen vain varallisuuden erästä kulmaa, venytän kieltä - vaarallisuus. Mutta olen siis onnellinen, vaaraton. Ajattelen ehkä Vepsän saarta, josta minulle kerrotaan, ehkä metsää tässä jossain lähellä. Ehkä metsää, varovasti. Mökkini on kurpitsankeltainen ja siinä on terrakotan punaiset siivet, kuvittelen. Pale pumpkin and terracotta. Siinä asuu kaksi parhaina hetkinä, joita ovat jaetut. En tiedä asuuko siinä kissaa, se ehkä selviää myöhemmin. Kissalle on kulkunen samettipannassa. Ja toive. Karviaisonnesta muualla, Piipupunkeroni, oma harmaa kehräävä karviaiseni. Travelling gooseberries. Maybe.

Hetket kirjoittaa luopumisesta, kirjoitan muistiin.