Kaivan muistan

ruusujen tuoksu on voimakas

aika kulkee seinillä
kulmissa
kuuluu naksahdus
aika taittuu
kiertää huoneen
kiertyy
tapetin syiksi

syiksi joista vaietaan

norsunluuta
ruusujen tuoksu
on norsunluuta

muistan kultahampaan
kulmahampaasta seuraava
joka hymyllä

ruusut raskaassa lasivaasissa

sanoivat häntä turhan huolehtijaksi

muistan kelsiturkin
samojen takkien takana
seison eräässä runossa
jossa tunnustellaan löytyisikö väliseinää
takkien takana
naulakossa
mutta minä mahdun hyvin, kuusivuotias

hän levitti sanomalehden tiskialtaaseen
etteivät kuoret tukkisi putkea
sanoivat ylivarovaiseksi
sellaisella on huono itsetunto ja kunnioitus

vaikka nyt näen kyllä
helpompi
korjata kuoret kääriä paperiin viedä ulos

vaiettu aika kiertää huonetta
sytytin naksahtaa
savu kiertyy ohenee

katoaa syiksi iholle josta hylsy
on leikannut tunnon

iho vaikenee mies
istuu hiljaa

tuhannet päivät välillämme

keittiössä nainen
kuorii perunoita kuuntelee
muualla soitettua äänimerkkiä

en kuule puita
keittiön ikkunan takana

ulkona
vihreät puolipilviset päivät ovat vaiti
syyt siihen
miksi aika kiertyy
miksi ehkä katoaa

pöydässä kupit ja sokeri
paloina
käännetyin selin juotu kahvi
jonka kuvittelen haaleaksi