tag:blogger.com,1999:blog-184251472012-01-16T14:38:34.225+02:00viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.comBlogger7911100tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-64068245012372413192011-12-15T14:18:00.002+02:002011-12-15T14:28:01.180+02:00juuri tässä iltapäivän laskevassa valossa herää halua lukea väljään kirjoitettua runoa<div><br /></div><div>toivelistalla odottamassa myös kesäinen uintihetki samettisen tummassa ja pehmeässä sisämaan vedessä</div><div><br /></div><div>väljää, hiljaista, jouten</div><div><br /></div><div>juuri tässä iltapäivän laskevassa valossa kaksivuotiaan kanssa onni takertuu tukkaan purkanpalana, se nuhjuu paidanhihaan nuhaisesta nenästä painiottelun päätteeksi, kääntää pään itkun suuntaan, minä haluan, ole minulle, anna</div><div><br /></div><div>maa pyörii, ihminen, taivaankappale</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-6406824501237241319?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-89635676190414478762011-10-02T22:41:00.010+03:002012-01-16T14:35:09.096+02:00meidän rapussa asuu väsynyt kahden pienen lapsen äiti jonka kiroilu kuuluu kahden oven läpi rappukäytävään.<br /><br />sen voi lukea naapurin sinkkuboksin opettajattaren kasvoilta kun tämä sujahtaa hissiin uuden goretexiin pukeutuvan sporttimaisteri-poikaystävänsä kanssa. tavataan kaksi vuotta ja viisitoista kiloa myöhemmin mietin, kun suljen kaksi ovea perässäni ja kaivan huutoa tekevän käärön syliin tuplarattaiden alakerrasta.<br /><br />seison takki päällä kulisseissa ja hikoan. vanerin toisella puolella aukeaa lava, valomiehen tehtävä on replikoida rappukäytävän liikeherkkä valaistus. mutisen monologin alkua, koitan keskittyä olennaiseen, naksautan imetysliivin hakasen irti hangastaan.<br /><br />elämä on itseään toistava klisee. minä olen katoamassa ryhdittömäksi takiksi joukkoliikenteen jonoihin, minusta on tulossa yksi niistä, näkymätön nelikymppinen. miten tässä näin kävi on väärä kysymys. olen sinut vapauden menettämisen kanssa jo, arjen rutiinit ovat aina olleet 'mun juttu'. en haluaisi olla missään muualla, kertaan ystävien kesken.<br /><br />ihmisenä olemisen ydin hikoilee minusta, 24h vuorokaudessa olen kosketuksissa sen eri nestemäisten olomuotojen kanssa. henkisesti alan olla läsnä lapsen lailla, nukkumattoman lyhytmuistin varassa hetkessä retkuen, fyysisesti olen lakannut olemasta läsnä ensimmäisen raskauden toisella kolmanneksella. rakastan lapsiani silloin kun en vihaa niitä. valitsen niitä-muodon tarkoituksella, olenko huono äiti? olen puoliksi tosissani.<br /><br />vastapäisellä naapurilla on 5 ja 7 -vuotiaat pojat. ja uusi mies ja vanha, ja toyota corolla jolla se kuskaa hymyttömiä poikiaan lätkätreeneihin ja takaisin. sen katseessa on mukana ironiaksi puristunutta tietoa kun kohtaamme hississä, suloisinkaan hampaaton hymy ei saisi järkytettyä sen hormonitasapainoa, enää.<br /><br />vastapäisen uusioarjen vieressä asuu lisää työuraansa aloittelevia sporttimaistereita, siistissä kaksiossaan siistit golfbägit siististi eteisessä vierekkäin. tässä kohtaa ymmärrys ei veny yli äänivallin. rapuntäydeltä raikuva 2-vuotiaan uhmaikäinen koettelemus on vanhempien kasvatuksen surkea rusina, eihän kaikki voi olla noin kauheita riiviöitä, pyydän anteeksi häiriötä, eletään eteenpäin.<br /><br />---<br /><br />pimeässä rapussa täytyy seistä aivan liikkumatta jos ei halua tulla yleisön eteen. hiljaisesta ovisilmästä ei näy mitään. minä olen kotona tämänkin yön ja valvon.<br /><br />---<br /><br /><br />***<br />aforismi ratikan ikkunasta: peilistä näkee vain taaksepäin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-8963567619041447876?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-64580169240525565782011-08-27T12:52:00.003+03:002011-08-27T14:03:43.814+03:00Tämä keskipäiväinen hiljaisuus on unohdettujen hetkien hauta. On vain nukkuvaa sileää ihoa, eläköön maailma kuten tahtoo, ulkopuolella tämän. Se mitä aamulla oli, ehkä jatkan siitä, mutta nyt haluaisin kertoa sinulle nokkospumpulista.<div> <br /></div><div>Palaan muutaman viikon taaksepäin, siihen aikaan jossa jo oli uusi elämä. Lapsi syntyi vereslihan kautta, niinhän ne syntyvät, itkevät itseensä elämän alun. Itkevät äidit rauhoittelevat. Huutojen jälkeen toinen osasto, jossa levätään, syödään, hellitään tuoreita haavoja vedellä. Osaston potilaswc:ssä tulvahtaa vastaan raudan tuttu tuoksu, en meinaa saada siitä kyllikseni koska se palauttaa kahden vuoden takaiseen, ensimmäiseen kipeään onneen. </div><div> <br /></div><div>Tässä vanuneen puuvillan ja huonosti istuvien sukkien hiljaa töpötellyssä maisemassa elämä keinuu kuin kehdossa. Kipu on suloista - sillä on syvä, tumma katse ja kaikki osaset niin pientä ja täydellistä kuin inhimillisesti on mahdollista. Huoneiden hämärässä väsyneet äideiksi tulleet puhelevat vähän ja hiljaa, suuntaavat kaiken omansa vastasyntyneeseen. </div><div> <br /></div><div>Nokkospumpulia, nuo ensimmäiset tunnit ja yöt. Tekee kipeää istua, nousta, kävellä, tyhjentää suoli, mutta tässä kohtaa kyyneleet ovat jo kuivuneet, eikä niitä maista seuraavaan vuoteen, kahteen, kolmeen - en vielä tiedä kuinka syvä on nielu johon omaa kohtaan koettu vääryys, toisen vuoksi koettu hätä ja syyllisyys vajuvat. Ehkä äidit itkevätkin muulla tapaa. Ehkä se entinen, missä omaa olisi itkenyt punaisin silmin on muuttunut helliksi kämmeniksi, avatuiksi syleiksi, rauhoittaviksi sanoiksi ja kärsivällisiksi katseiksi. Ammentavat moneen venyvät voimansa antamastaan lohdusta ja turvasta, upottavat epäonnistumisen pelkonsa riemusta kirkkaisiin silmiin ja iloon elämää kohtaan, joka kumpuaa loputtomana.</div><div> <br /></div><div>Sitten on näitä aamuja jotka murisevat ja ärjyvät jo ihan ilman että kukaan on edes noussut ensimmäisine vaateinensa. Sanoille kasvaa liuskeiset piikit selkään, lauseet kaikuvat kulmikkaina ja syyttäen vaikkei vika ole missään eikä kenessäkään. Helvettiin siitä tieltä kivahdan, 'ush'ush! koittaa uhmaikäinen takaisin, taustalla vauva huutaa itkua joka on kipeää mahaa, huomionvaadetta, sylinrauhaa, enkä minä veny tilan yli levittyväksi rauhan enkeliksi, en helvetti tänä aamuna. Antakaa minulle hetki aikaa istua ajatuksitta ja kuunnella kuinka kahvi jäähtyy.</div><div> <br /></div><div>Ja tämäkin hetki menee ohi, etkö voisi ajatella että ne menevät aina ohi, on mies joskus lohduttanut. Pysähtynyt riitaisa päivä kuluu iltaan, yö kaartuu yli seuraavaan aamuun, herätty tunti kerrallansa. Hyvien alle painuvat huonot hetket. Juuri nyt päiväunilta herää esikoinen, syvään nukkuneen kosteat kiharat niskassa ja pyytää keltaista mehua. Iltapäivän pyöreä valo, lapsen toive päästä ulos, 'pyöräälä' ja isän kanssa, ennen lauantaisaunaa.</div><div> <br /></div><div>***</div><div>Vi lär att le innan vi får tänder. Aforismi talteen ratikan seinältä. </div><div> <br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-6458016924052556578?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-41066788826180517092011-06-30T05:52:00.003+03:002011-06-30T08:12:03.623+03:00Asun lähiössä kantakaupungissa, meille pääsee raitiovaunulla etelä-Helsingistä ja bussilla Japanista. Tämä on kaupunginosa joka on panostanut ympäristötaiteeseen ja arkkitehtuuriin. Rapussa tuoksuu vuorotellen karjalanpaisti ja kalakeitto. Lapsia on paljon. Niillä on kaikilla etunimi ja talvisin ne tunnistaa haalareista. Vanhemmilla on lastensa nimi, minullakin. Leikkipaikoilla kuulee usein lasten suulla puhutun aikuisten totuuden. <div><br /></div><div>Vietin oman lapsuuteni lähiössä. Kesäisin koitimme sitkeästi saada aikaan ruusuhajuvettä uittamalla kurtturuusun terälehtiä vedessä toista tuntia. Metro alkoi liikennöidä jossain vaiheessa. Lapsuus loppui 13-vuotiaana Hietalahteen, lapsettoman vapaus tähän taloon, tälle parvekkeelle, josta näkee raitiotiekiskot ja naapuritalon katolla pesivän lokin puolustavan reviiriään.</div><div><br /></div><div>--</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-4106678882618051709?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-38925426106586325972011-06-20T15:54:00.006+03:002011-06-22T08:16:15.557+03:00Siinä sinä istut, minulle kerrotaan, seisoisit mieluummin päälläsi toivon itsekseni. Seuraava kuva ruudulla kertoo asioiden muuttuneen, maan pyörähtäneen akselinsa ympäri, napojensa kautta kaiken vinksahtaneen normaaliksi jälleen. <div><br /></div><div>Jaksan taas hymyillä, koskettaa lempeästi, katsoa vihreään laaksoon ja uskoa siihen, että kolmessa viiva viidessä viikossa meitä on yksi lisää eikä siitä sorru maa, putoa kone, suistu auto tai murru mieli.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-3892542610658632597?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-89265796725052447552011-06-17T09:28:00.005+03:002011-06-17T09:50:51.557+03:00Eihän se ole ihan mahdotonta kirjoitan ystävälle. Että palaisin tähän. Olen kokeillut, mutta en osaa muuta blogi-identiteettiä kuin tämän. Ja hetkittäin on tarve kirjoittaa jotain jonnekin, talteen, ikään kuin. Olkoon se sitten tämä arkisto.<div><br /></div><div>Moni asia on muuttunut kahdessa vuodessa, sain sitä mitä lopulta uskalsin ääneen toivoa. Kaipauksen tilalla kasvaa nykyään konkreettinen tämä hetki. Katsotaan osaanko kirjoittaa siitä.</div><div><br /></div><div>Vii - Silja</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-8926579672505244755?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-71216530628379191352009-06-21T00:08:00.003+03:002009-06-21T12:57:28.530+03:00tämä blogi ei päivity, enää<div><br /></div><div>olen toisaalla, ilman ponihäntää ja vielä vähin sanoin,</div><div>omalla nimelläni, joka on silja</div><div><br /></div><div>kiitos että olet, käynyt, lukenut,</div><div><br /></div><div>ja kaikkea hyvää</div><div><br /></div><div>sinisiä öitä, niiden takaisia aamuja</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-7121653062837919135?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-82717356290751963372009-04-28T07:48:00.004+03:002009-04-28T08:25:11.554+03:00siellä missä olet ei ole aikaa, koitan kuvitella<div>miltä se tuntuu, kieppua akselinsa ympäri ja kasvaa valotta</div><div><br /></div><div>kuuletko kuinka aamuisin kävelen kevättä ajatellen</div><div>käännän kurpitsantaimet, köynnöskrassit ja ruusunkaalit</div><div>poispäin auringosta, palaten illalla toteamaan varsien kiertyneen takaisin valoa kohden</div><div>pariviikkoiset vihreät alut, joiden elämää vain minä mittaan päivissä</div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-8271735629075196337?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-25228885741679117282009-02-24T21:57:00.002+02:002009-02-24T22:02:23.549+02:00kirjoitusvirheitä, enemmän valoa kasvoillasi jo<div><br /></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-2522888574167911728?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-61140964580038910142009-02-02T18:40:00.003+02:002009-02-02T19:11:07.092+02:00ensimmäiset kuu kaudet<div>valo syntyy hitaasti </div><div><br /></div><div>lämpö sisältyy</div><div><br /></div><div>lyhenevän päivän lapsen posket </div><div>hohtavat kokonaiset puolikuut</div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-6114096458003891014?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-15529409544278436372009-01-11T09:47:00.004+02:002009-01-11T09:59:56.469+02:00huone täyttyy vedellä kun lähdet<div>sukellan silmät auki</div><div>vieras keltainen kala ui vastaan</div><div>pääni pinnan alla</div><div>pehmeän vihreän verran </div><div>ja olen onnellinen</div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-1552940954427843637?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-85849166543619161362008-12-23T08:04:00.004+02:002008-12-23T08:23:32.522+02:00ajaa auton seuraavaan mutkaan, puhuu minulle rakastamisesta. <div><br /></div><div>sumu estää näkemästä maisemaa sellaisena kuin se on. <div><br /></div><div>lehdettömien puiden aavistaminen, samalla tavalla niihin tuntee alkavan vihreän. </div><div><br /></div><div>ajaa auton kylän poikki, koskee kun puhuu. </div><div><br /></div><div>katson ulos ääneti, lämpö siirtyy kädestä käteen.</div><div><br /></div><div>maisema on sumuinen.</div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-8584916654361916136?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-11965667608525798062008-12-01T23:03:00.003+02:002008-12-01T23:05:26.182+02:00makaan hiljaa selälläni enkä katsoa<div><br /></div><div>sinua</div><div><br /></div><div>silmiin</div><div><br /></div><div><br /></div><div>ulkona lehmukset</div><div>seisovat, odottavat</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-1196566760852579806?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-47972833903815405972008-12-01T08:06:00.001+02:002008-12-01T08:09:26.939+02:00valveesi nurkasta herätät minut <div>kovin sormin kitket uneni pehmeät juuret<div>ja kylvät uuden, johon eri tavalla eksyn</div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-4797283390381540597?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-6804904410245335262008-11-25T21:56:00.004+02:002008-11-25T22:13:58.454+02:00metrossa aloitan kirjeen. mietin kuinka tulen kertomaan vuodentakaisesta. vaunu keinuu laidalta toiselle, en näe lahtea mutta tiedän sen olevan siinä, sula. ves. <div><br /></div><div>talv. ja suvi. üks aasta nagu piirpääsuke lend. vuosi kuin tervapääskyn lento, kirjoitan. eikä se tunnu miltään vaikka se tuntuu ihan kaikelta. musta taivas. valkoinen. kotimäessä tuoksuvat saunapuut ja sataa hiljakseen. minulla on tämä onni.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-680490441024533526?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-29585751386453359302008-11-16T19:41:00.005+02:002008-11-16T20:25:06.776+02:00<div>Tärkeiden asioiden eteen asetetaan ovia ja pöytiä. Koko ajan on kesken. Koko ajan on melkein. On vaikea erottaa mitkä asiat liittyvät. Vain muutamissa paikoissa voi palata tuntemaan niin kuin eilen. On vaikea hyväksyä että ajalla on vain yksi suunta. </div><div><br /></div><div>Liike on kohti vaikka istun alas, vaikka kudon vielä yhden rivin.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-2958575138645335930?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-30002936420351787232008-11-04T07:49:00.003+02:002008-11-04T07:58:06.088+02:00<div>sammutetuin kynttilöin</div><div>eikä lunta sada oikein missään</div><div><br /></div>asioilta revitään siivet<div>nypitään huutomerkeistä hännät</div><div>talteen tulitikkurasiaan</div><div>jossa ne sekoittuvat hiiltyneisiin tikunvarsiin</div><div>niin ettei niitä myöhemmin löydä</div><div>vaikka kuinka huutaisi äänensä käheäksi</div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-3000293642035178723?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-55979174310263408692008-11-02T20:29:00.008+02:002008-11-02T21:03:48.865+02:00<div><br /></div><div>kuvittelen taas tammen pyöreinä kaartuvat oksat ja kuolevan valon taivasta vasten, niin kuin ne näin, aiemmin</div><div><br /></div><div>koitan palata siihen kohtaan päivässä jona valo on oikein heinikon yllä, jossa metsä on niin kuin sen tietää. sammaleista kosteaa hämärää, ihmiselämien läpikulkemaa.</div><div><br /></div><div>mutta tämä ja se kaikki muu on jo sanottu, ajatukset käytetty sanoiksi </div><div>liian moneen kertaan.</div><div><br /></div><div>on kuin haluaisin lottovoiton. kuun taivaalta. lumisateen laskeutumaan päällemme silmäniskusta. ja heti perään sen lämpimän kevätyön jonka tunteina kastanjan silmut paisuvat nupuiksi. kun haluaisin onnistumisen kokemuksen rakkaudessa.</div><div><br /></div><div>sinulle minä yhä vaan suuntaan kuluneet sanani, miksi sinä et kuule minua. </div><div><br /></div><div><br /></div><div>**</div><div>minusta tuntuu että tämän kaipaamisen minä jo osaan, opettakaa minulle jotain muuta.</div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-5597917431026340869?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-36974274354057017332008-09-24T07:16:00.004+03:002008-09-24T07:23:12.548+03:00aamuisin kävelen vaahteran alta<br /><br />illalla luen ääneen<br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Jag går över torget med min framtid i mitt bröst.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-3697427435405701733?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-83794325769946901522008-09-17T21:33:00.006+03:002008-09-17T21:48:27.494+03:00sometimes sadness<br />sometimes the sadness does not penetrate<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-8379432576994690152?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-28990261401017788072008-09-17T21:33:00.004+03:002008-09-17T21:47:16.581+03:00viendo las horas, pensando<br />en como se mueve la tristeza<br />entre las capas varias<br />de cada momento<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-2899026140101778807?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-65131661405174898642008-09-17T07:33:00.002+03:002008-09-17T07:36:17.263+03:00hartiat nykivät huoneen hämärässä, pian nauran ääneen. ajattelen kuplivan ilon jaettuna, niin kuin se on silloinkin ollut.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-6513166140517489864?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-8861948877300090592008-09-17T07:16:00.003+03:002008-09-17T07:32:19.021+03:00konsonantit kuin epäsymmetriset askelmat porraskäytävässä, jossa vokaalit liukuvat kierteistä kädensijaa karkuun, natuke itaalia keelt [nattukke itaaalia keeelt]. aga astmelaud ühekorraga, ütleb tema vallaline.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-886194887730009059?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-59770666272660112452008-09-16T07:57:00.003+03:002008-09-17T07:16:39.663+03:00poika ravistaa vaaleanpunaista peltirasiaa, pyytää isoveljeltä avainta lukkoon.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-5977066627266011245?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-31815123064074694412008-09-10T07:15:00.001+03:002008-09-10T07:15:44.444+03:00sade on tauonnut<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-3181512306407469441?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-46326336872412708592008-09-09T21:51:00.004+03:002008-09-09T22:10:05.307+03:00Autuas se aavikoitunut tyhjyys joka on nielaissut ensimmäisen oppimani kysymyssanan. Mikä minun nimeni on? Ja kes sa oled?<br /><br />Aga üks küsimus mul on.<br />Kuidas õelda: ma olen minu isa tütar?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-4632633687241270859?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-41422898753911548442008-08-31T10:04:00.004+03:002008-08-31T10:22:39.805+03:00punaisen hedelmän maku on lähes tunnistamaton<br />käsinpoimitun makuun tottumattomassa suussa<br />hitain sormin lohkon tomaatin pyöreää kylkeä<br />tämä yksi on satoni, se täyttää sydämen<br />kasvihuoneen keskellä seisovan minäitsen<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-4142289875391154844?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-8155061784664599302008-08-29T08:27:00.003+03:002008-08-29T08:38:50.079+03:00ikäänkuin päivät olisivat puutarhoja, joiden muodon hahmotettuaan uskoo nähneensä kaiken<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-815506178466459930?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-77909900220113323042008-08-27T20:16:00.005+03:002008-08-27T20:36:30.713+03:00mietin tätä ystävääni jolla on kärsivällisyyttä tutustua kissaan lemmikkieläimenä<br />se ei ole<br />se on<br />se on ainutlaatuista kun teen vertauksen näiden kahden välillä<br /><br />mutta monet ystävistäni pitävät kissoista kärsivällisesti<br /><br />imuroidessa löydän maton alta mintunvihreän ranskanpastillin jonka kissa on leikkinyt sinne piiloon kun laitan sen suuhun yksi ajatuksistani palaa ystävääni<br /><br />maton toisessa päässä pölynimuri vaihtuu kuulostamaan suihkumoottoroidulta lentokoneelta, sellaiselta jolla eilen matkustin<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-7790990022011332304?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-53967654116177077012008-08-21T23:05:00.006+03:002008-08-21T23:16:51.725+03:00loputtomana spiraalimaisena muodostelmana hetket<br />peilautuvat toisistaan portaikoksi, jonka keskimmäinen askelma on aina se, jolle seuraavaksi astuu<br /><br />jokaisen hetken jokaisesta hetkestä lähettämätön kirje, ajatukseni<br /><br />tulematon<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-5396765411617707701?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-8374380722531367492008-08-20T20:57:00.003+03:002008-08-20T21:03:17.806+03:00niin sinusta kasvaa mies, ajattelen kun kuulen<br />kovat kämmenet, sydämessä ristiriita<br /><br />niin kuin me kaikkia rakastamme, ominamme<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-837438072253136749?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-47545302685715137072008-08-18T09:16:00.001+03:002008-08-18T09:18:10.168+03:00naisen tehtävä on rakastaa haavoitettua miestä<br />mary jane is my name<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-4754530268571513707?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-46874506836078936382008-08-14T07:56:00.004+03:002008-08-14T08:27:38.472+03:00Täälläpäin en ole vielä koskaan kävellyt. Ison tien toiselle puolelle on jätetty suikale mennyttä aikaa, rakennustelineet purettu pois joskus hetki ennen syntymääni. On jätetty ei varmaankaan ole totta heille jotka ovat sytyttäneet valon ohikävelemiini ikkunoihin, mietin hitaasti askelten löytäessä ponnistuspinnan kadusta itsenäisesti, ajatuksetta.<br /><br />Lopulta päädyn ystävän kanssa umpikujaan, käännyn katsomaan juuri ohittamaamme harmaata kivirakennusta ylöspäin. Vintiltä puuttuu ikkuna, tai paremminkin se on revitty pois ja sen mukana pala seinää. Tuijotan epämuodostuneeseen aukkoon lumoutuneena sen yllätyksellisyydestä, siitä että nostamalla katseen olen löytänyt jotain, tämän rujouden siisteiksi ajeltujen nurmialueiden laidalla.<br /><br />Näen sisäkaton lankut vintillä palavassa valossa. Kapean kadun toisella puolella on toinen samanlainen harmaa hylätty rakennus, aivan kuin nuo kaksi olisivat joutuneet kuolioon, kuolleet pystyyn niin kuin mädät hampaat. Yltynyt tuuli ajaa harmaata taivasta kattojen yli, ystävä värähtää. Se on ehkä ollut joku koulu, kotitalousoppilaitos. Kuvittelen sisälle vaalean puhtauden, nilkkasukat valkoisiin nahkasandaaleihin, silitetyn kankeat esiliinat pyöreäkasvoisten tyttöjen ylle. Ajatus kieppuu lähemmäs ja kauemmas, astuu tarinaan niin kuin elokuvissa, mutta työnnän sen pois, päästän irti. Loppumatkan kaupunki on keskiviikko-iltainen, tuttu.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-4687450683607893638?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-67266026600351906612008-08-13T11:23:00.001+03:002008-08-13T11:25:34.609+03:00ikkunan takana pisarat, rytmillisesti oikein<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-6726602660035190661?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-88300277730001495192008-08-12T07:37:00.002+03:002008-08-12T07:45:51.463+03:00sain pikkuvoiton pikana, 3,50e, uuden arvan<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-8830027773000149519?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-10046770951003474182008-08-08T08:11:00.002+03:002008-08-08T08:18:20.357+03:00pyytää vastauksia kysymyksiin joita ei osaa esittää<br /><br />näin minä elän itseni kanssa<br />kierrän elokuussa pimenevää lahtea<br />hengitän kaislatuulta<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-1004677095100347418?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-69623345778023051972008-08-05T08:04:00.002+03:002008-08-05T08:08:33.159+03:00painetulla paperilla <a href="http://www.lulu.com/content/3109982">sesame mucho</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-6962334577802305197?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-44587663209559797292008-08-05T08:00:00.002+03:002008-08-05T08:03:48.677+03:00seistään nousevassa tuulessa, kasvot, niska, päälaki<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-4458766320955979729?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-76456334131814338222008-08-03T11:20:00.005+03:002008-08-03T13:23:06.064+03:00Istun liian kauan kylmässä aamussa kirjaa lukien. Kynnet sinertävät ja nenänpää on kylmä kuin kasvimaasta noussut pieni kivi. Rakastan lukea näin, puissa pesivä tuulen ääni seuranani, unohduksen kylmettämä maitokahvi puupöydän reunalla odottaen. Olen hidas lukija, aamu venyy päiväksi.<br /><br />Taivas ajaa pilvistä tukkisavottaansa etelämmäksi. Linnut ovat kadonneet, koivut siementävät sylini täyteen. Noin kaksikymmentä sivua vielä. Olen herännyt huoli raha-asioista mielen päällä, siksikin puristan tiukempaan Sjònin todellisuuspakoisen rakkaustarinan tarjoamaa kättä, vaikka kylmä koittaa pakottaa sisälle. Elämässä on niin paljon kaunista selittämätöntä. Huominen työaamu ei ole sitä, mutta se voima minussa, joka saa huonolta tuntuvan puristumaan hyväksi, on.<br /><br />Olen jälleen kirjoittanut rakkauskirjeen. Siinä on ollut kaksi riviä enkä tunne paikkaa, aikaa enkä tuulta jonka helmassa se on levitetty luettavaksi. On turha arvailla ymmärretäänkö minua, tunnistetaanko noista sanoista. Muovaan omaa savenpalaani, puhallan eloa.<br /><br />Rikkaampi olen koivun pudottamat keltaiset tähdet sylissä. Sormenpäittesi kuviteltu tuntu niskassani. Kirjoneulesukissa varpaat kipristelevät kylmää karkuun.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-7645633413181433822?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-77456651759925091892008-08-02T23:06:00.003+03:002008-08-02T23:17:42.346+03:00laskeeko joku todella auringonlaskunsa<br />vähemmän dialogia enemmän hiekkaa<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-7745665175992509189?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-8959543733416353512008-08-02T16:52:00.001+03:002008-08-02T16:56:21.923+03:00sormissa tuoksuu tomaatinvarsi<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-895954373341635351?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-74103881360639641542008-08-01T10:19:00.001+03:002008-08-01T10:20:39.691+03:00toisinaan kysymysmerkki on tiputettava pois, liian vaativana<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-7410388136063964154?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-3423365179175243492008-07-31T00:53:00.007+03:002008-07-31T09:39:17.199+03:00viltin reunalta juotu hitaasti tähdittyvä taivas<br />kissaeläimen haistama koristepensas ja lepakko<br />joka paljastuu amatööriksi lentotekniikkansa suhteen<br /><br />ystävissä se voima jolla kahlata lomaton maa<br />kaikki vierailta tuntuvat pyytämättömät vaateet<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-342336517917524349?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-27725665003523214972008-07-29T21:52:00.001+03:002008-07-29T21:52:59.898+03:00valoisat illat kutsuvat ajatuksia<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-2772566500352321497?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-81638447168581248082008-07-28T08:04:00.003+03:002008-07-28T08:08:28.448+03:00riisuudun kaipauksesta hetkeksi ja pesen järvivedellä kasvot<br />laiturin keinuttama alaston, onnellinen<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-8163844716858124808?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-91731092684567067202008-07-28T07:53:00.003+03:002008-07-28T08:07:25.128+03:00nurmen pinta imee sävelen kuin tarkkailisi toisen unta<br /><br />*<br />ethän kieltäydy, enhän<br />miehen kädet naisen kädet<br /><br />*<br />suut on meillä hymyssä ja silmien takana taivas<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-9173109268456706720?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-57054994782268265642008-07-21T18:14:00.005+03:002008-07-21T18:33:30.075+03:00haluaisin kirjoittaa sinulle haluaisin ja että myös minun selkääni suudeltaisiin lohtu ja ymmärrys ajatus yhdestä minusta ja yhdestä sinusta muut numerot ovat petollisia ja ajatus pienemmästä kuin yksi joka ei ole ei<br /><br />koska mikään ei koskaan katoa lika ja kaikki hiukkaset joiden siivoaminen on illuusio meidän puhtautemme illuusio kun meitä siirrellään paikasta toiseen mutta minkään katoamatta ja vaikka siinä vaikka se lähestyisi olematonta olisi sitä aina enemmän kuin ei sitä olisi enemmän<br />kyllä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-5705499478226826564?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-45490396410975824772008-07-21T17:28:00.007+03:002008-07-21T18:12:43.878+03:00Kissa on löytänyt tavan osoittaa kiitollisuutta, jonka tulkitsen tavaksi osoittaa kiitollisuutta. Kolmas lahja odottaa minua tälläkin hetkellä tuvan ovella kynnyksen takana. Se ei tiedä olevansa siinä, koska se ei enää ole siinä. Se ei yritä juosta pakoon. Se ei myöskään enää pelkää, vaistomaisesti, yhteenpuristuvien kulmahampaiden aiheuttamaa kipua, ei liioin ihmisen hajua kädessäni, joka nostaa sen pian takaisin peltoon.<br /><br />Luonto tulee lähelle täällä missä olen. Lintu lensi eilen tupaan. Ruosteenvärinen pyrstö ja siivet, rummuttivat keittiön ikkunaa ymmärtämättömyyttään, suoli tyhjentyi pellavasalusiinille hädän refleksinä. Se ei ole perhonen, kuuntelin. Huomasimme eksyneen räpinän yhtä aikaa. Kissa epäröi hetken minua pidempään, arvioi kapean ikkunalaudan vaatimaa ponnistusta puolen askeleen verran myöhässä. Lintu päästi ensimmäisen äänen nokastaan vasta kun suljin sen siniruutuisen keittiöpyyhkeen sisään, huomioin ajatukseni viiveellä, ovelle harppoessani. Höyhenen kevyt nyytti, hiljaa, varovasti. Kissa hyppäsi, haistoi yhä, muttei löytänyt etsimäänsä. Pihalla epäröin minä vuorostani pienen hetken, mitä jos se ei lennäkään, avasin liinaa pitävät kädet. Se lensi, omenapuun oksan kautta saunan päätyräystäälle, katosi sitten pihan puihin.<br /><br />Ystävä kertoi, kun pelastin rastaan pensasverkoista vuosi sitten, etteivät ne välttämättä selviä silti, että shokki on liian suuri elimistölle kestää.<br /><br />Että sydän pakahtuu.<br /><br />Tyhjä, siniruutuinen keittiöpyyhe kädessä olivat omat jalat vatkulia, itketti. Pyyhkeitä oli kaksi keittiön tuolinkarmilla, en muista kumpaa käytin joten pesen molemmat. Illalla tuntui että piha oli täynnä lintujen ääntä, pienet kuuluivat lähimmillä oksilla asti, tiaset ja ne ruosteenväriset, rastas loikki pihan poikki aivan kuin kukaan ei seisoisi ovella sen kulkua seuraamassa.<br /><br />Miten helppoa on tunnistaa itsessään sama eläin. Pikkulinnun lepattava sydän.<br /><br />Että se sydän pakahtuu.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-4549039641097582477?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-9115314791403114362008-07-19T20:23:00.003+03:002008-07-19T20:31:26.643+03:00ja neljäntenä päivänä valmistui katto<br /><br />aaltopelti napsuu vaimeasti omia aikojaan<br />koittaa uutta asentoa ilta-auringossa<br /><br />häme makaa hiljaa<br /><br />auringosta kylläinen kylä<br />istuu ja odottaa - saunavuoroa<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-911531479140311436?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-39520307858743239682008-07-18T19:26:00.001+03:002008-07-18T19:26:22.047+03:00ja seuraavana yönä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-3952030785874323968?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-58653465066314989732008-07-18T19:25:00.001+03:002008-07-18T19:25:58.243+03:00näen unta sinusta kun päätän niin<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-5865346506631498973?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-60573591121616829902008-07-18T19:08:00.004+03:002008-07-18T19:24:37.020+03:00Tuntuu hyvältä kävellä toisen kaupungin mukulakivetyillä kaduilla, tunnistaa ilmansuunnat vain auringon asemasta. Kävelen kuunnellen ystävän ajatuksia, jotka niin kuin muurin seinään nostetut kivet, ovat pysyviä ymmärryksessään. Kuuntelen ja vastaan, nyt jo keveyttä äänessä, totean puhtaat pilvet ukkosen jälkeisen kirkkauden selässä. Toisessa kaupungissa toivo kannattelee haaveita eri tavalla.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-6057359112161682990?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-79461851436869808012008-07-15T07:43:00.002+03:002008-07-15T07:49:35.943+03:00merten takainen laulu, ehdin ajatella<br />kun sade nukuttaa kuulijaansa<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-7946185143686980801?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-69568815064456406722008-07-14T09:16:00.003+03:002008-07-14T09:19:38.415+03:00avoimesta ikkunasta yö tuulee tupaan<br />muuttaa unen pitkäksi, makeaksi<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-6956881506445640672?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-87742174479677536312008-07-10T06:59:00.004+03:002008-07-10T07:10:05.431+03:00ja sinua minä haluan ymmärtää<br />katsoa jokaisen sanan ympäri kulmiltansa<br /><br />niin etten enää voi ymmärtää mitään<br />enempää<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-8774217447967753631?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-19669753057682314032008-07-10T06:54:00.004+03:002008-07-10T07:08:26.306+03:00se on, ikään kuin<br /><br /><br />vähemmän on helpompi hallita<br />siksikö istumme näin, tahoillamme hiljaa,<br />sanoja hitaasti laskien<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-1966975305768231403?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-85251951231513346862008-07-08T22:08:00.001+03:002008-07-08T22:08:47.060+03:00sinä et särje minussa mitään<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-8525195123151334686?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-75887502999386275282008-07-07T07:50:00.001+03:002008-07-07T07:52:18.208+03:00ja viimein, jos kohta omalla nilkuttavalla tavallaan, hän oli onnellinen<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-7588750299938627528?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-68801172504080374142008-07-05T17:55:00.000+03:002008-07-05T17:56:04.555+03:00Kun Lempi ja Onni eroa hakivat.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-6880117250408037414?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-79917402344379307902008-07-05T16:44:00.001+03:002008-07-05T16:44:58.262+03:00kuulisin matalan äänessäsi<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-7991740234437930790?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-52761384132444398322008-07-04T00:49:00.000+03:002008-07-04T00:50:23.170+03:00linnuksi harteellesi<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-5276138413244439832?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-5665187991270193542008-07-03T08:59:00.001+03:002008-07-04T00:50:43.434+03:00olet läsnä koska tuoksusi tummentaa sointiani<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-566518799127019354?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-71078614119027295522008-07-01T07:45:00.002+03:002008-07-01T08:34:25.090+03:00Porttiin ruuvatussa kyltissä ilmoitetaan sulkemisajaksi klo 20, kojelaudan kello näyttää kymmentä yli. Emmin hetken, koitan katsoa mahdollisimman pitkälle näkyykö muita autoja vielä. Lopulta pysäköin alueen ulkopuolelle, silmäiltyäni portinpieliä, kiipeän yli jos ei muuten, mutta haluan istuttaa ruusun kiven viereen tänä iltana.<br /><br />Olen alkanut oppia alueen karttaa. Harpon hyvinhoidettujen nurmialueiden poikki ja mietin samalla ihmisten ja muiden eläinten synnyttämiä polkuja. Niihin ei synny kulmia, pakotettua pituutta, vain ylitsepääsemätön kierretään. Muista syistä olen aiemmin päivällä tutkinut verkossa ylläpitävän tahon tarjoamaa karttaa alueesta, se on nimetty omaiskartaksi. Omaisille tarkoitettu kartta -ko, onpas kimurantisti nimetty asia, ajattelen, mutta huomaan hyväksyväni ajatuksen, koska sysään sanan sille kirkkoliturgian alueelle, josta löytyy paljon ajattelevaa ymmärrystä vaativia käsitteitä, niitä joihin intuitio ei yllä. Juoksutan ajatusta elämänpuoleisesta perspektiivistäni, kunnes hahmotan, että omaiset ovat niitä jotka eivät ole eläviä.<br /><br />Jälkeenpäin luen omaiskartan kerran toisensa jälkeen ominaiskartaksi. Mikä olisi minun ominaiskarttani. Jotain tunteisiin liittyvää kenties, tai omaan kehoon. Ehkä se perustuisi kuuloaistimuksiin, ehkä hajuille, vai olisiko ominaiskartta piirretty niitä muotoja mukaillen, jotka syntyvät paperille silloin kun piirtämiseen ei aktiivisesti keskity.<br /><br />Kaiverrusta ei ole vielä tehty, mutta kivi on suoristettu ja pesty, tilauksen mukaisesti. Edustalle on istutettu raskaslehtinen punainen ruusu. Omani on helakampi, hennosti persikkainen moninuppuinen. Kyynelkanavia pakottaa vasta palattuani autolle. Ikään kuin olisin saanut pakit, sopinut tapaamisen, johon vastapuoli on jättänyt tulematta.<br /><br />Myöhemmin kirjoitan vapaasta valinnasta ja mietin hautasmaita. Sitä kuinka olen lukenut, että <span style="font-style: italic;">pelkästään nk. ainaissopimuksia on voimassa edelleen 4 490</span>. Ainaisesti voimassa olevia haudanhoitosopimuksia on edelleen voimassa. Kuolematonkin on rajattu. Milloin hautausmaa lakkautetaan. Mieleen nousee monty python -henkinen kuva viimeisestä eloonjääneestä kuolevasta, joka lähtönsä hetkellä lapioi kuoppaa ja kun sitten tuntee laskimoissaan tulpan tuomaa pakotusta, oikaisee kalpeat koipensa viimeisen leposijansa pohjalle. Nauhoitettua naurua.<br /><br />Taidan olla aika kaukana rakkauden tuoman onnellisuuden kokemuksesta.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-7107861411902729552?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-22335619500162850222008-06-30T07:33:00.004+03:002008-06-30T08:26:32.400+03:00on sama jos kysyisit<br />kuinka sinä voit tuoksua tuolta?!<br /><br />sanat valittuamme on vaikea perääntyä<br />kahlata kivikkoista joenuomaa jäljet peittääkseen<br /><br />jätämme merkkivanoja jälkeemme<br />varmoin askelin vakuutumme sanan painoarvosta<br />samaan aikaan kun tuuli<br /><br />vaihtaa suuntaa<br />nostaa meidät, tomun tienposkesta<br />pystyttää liikkeen siihen mihin kuvittelimme juuret<br /><br />ihmetystä silmissä nuuhkimme toisiamme ..noinko? ..noinko?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-2233561950016285022?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-16835862263316300222008-06-26T07:21:00.003+03:002008-06-26T07:47:49.837+03:00<p class="MsoNormal">Hymy oli mennyt kutsuttuna miehen viereen makaamaan, kasvot kohti kattoa. Mies makasi oikealla kyljellään, päätä kyynärvarren varaan tukien, kasvot kohti Hymyä. Hymyn kyljen ja miehen ylävartalon väliin jäi peukalonmitan verran vapaata tilaa. Tilassa liikehti. Hymy tunsi kahden kehon synnyttämän lämmön liikkeelle pakottaman virtauksen. Hengitys oheni kontrollin alla. Miehen hiljainen katse, Hymyn oma eleettömyys olivat yrityksiä saavuttaa tasapaino tilanteessa jota vieraus horjutti.</p> <p class="MsoNormal"><o:p></o:p>Hiljaisuus tuntuu hyvältä, Hymy ajatteli. Kaikki ne illoissa vaihdetut ajatukset, joiden kanssa jaksoi seuraavan päivän, solahtivat mieleen. Epäsymmetrisessä järjestyksessä ne kävivät näyttäytymässä muistin reunalla ikään kuin kuiskaamassa varmistuksen siitä, että tämä oli todellista. Että tämä hiljaisuus oli samaa keskustelua, että tämä mies. Käsi liikkui lakanalla, uloshengityksen mukana purkautui jännitys, vedensinistä villalankaa, jäi kiharalle kuidun antaessa periksi ja katosi huomaamatta läsnäoloon. Animoidut tunnetilat, ajatus käväisi mielessä, niin kuin sellofaanivesi ja pumpulipilvet, niin kuin tihentymästä purkautuva vedensininen villalanka.</p><br />--<br /><p class="MsoNormal"><br /></p><p class="MsoNormal"><br /></p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-1683586226331630022?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-55393271085002176872008-06-23T20:27:00.001+03:002008-06-23T20:32:06.590+03:00ja sateisen hki-vantaan sininen xylitol-sinfonia<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-5539327108500217687?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-12447148415139471372008-06-18T06:54:00.005+03:002008-06-18T07:42:31.656+03:00nuorallatanssijana niin kuin ystävänä olisin itsetuhoinen<br />niinä päivinä kun uskaltautuisin löysälle köydelle<br /><br />vaatisin<br />ei turvaverkkoa<br /><br />vain suojaamatonta puhetta<br />vaikein mahdollinen liikesarja<br /><br />koska olisi köysi, tutuksi hioutunut<br />tai luottamus<br /><br />ja loputon rakkaus<br />sahanpuruihin kätkettynä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-1244714841513947137?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-23559772522293498502008-06-17T21:14:00.000+03:002008-06-17T21:52:53.262+03:00ystävyyksien epäsymmetrisyydestä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-2355977252229349850?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-28418677443025779942008-06-16T21:00:00.009+03:002008-06-16T21:23:09.226+03:00valitsen kengän intuitiolla ja huomaan<br />ettei iskuavaimentava pohja tai<br />nilkkoja tukemaan kaartuva malli<br />ole pelkkää teknistä hömppää<br /><br />tällä päällystämättömällä tiellä<br /><br />minusta minuun<br /><br /><br /><br /><br /><br />[<span style="font-size:85%;">taisin juuri lainata joltain hännän, mutta en muista kuka viiksekkäistä runoilijanaisista se voisi olla</span>]<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-2841867744302577994?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-28532765835948593042008-06-12T21:43:00.001+03:002008-06-12T21:43:50.775+03:00<p class="MsoNormal">Elän niin kuin olisi myöhäistä jo</p> <p class="MsoNormal">Rajaan pois kukkimattomat </p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-2853276583594859304?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-55244693315101215812008-06-12T21:36:00.004+03:002008-06-12T21:57:17.796+03:00<p class="MsoNormal">Isän kuolemasta puoli vuotta ja viikko</p> <p class="MsoNormal">Puoli vuotta lähempänä kuolemaa, ajattelen</p> <p class="MsoNormal">32-vuotias vanha nainen</p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-5524469331510121581?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-88593006708139393352008-06-10T22:08:00.003+03:002008-06-10T22:11:14.878+03:00Oviaukossa hiljaa<br />keinutan puukenkiä kynnyksellä<o:p> </o:p> <p class="MsoNormal">Huvitun ukkoskuurosta<o:p><br /></o:p></p> <p class="MsoNormal">It’s raining men</p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-8859300670813939335?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-59682164600307360162008-05-26T07:39:00.003+03:002008-05-26T07:49:22.371+03:00siirtolohkare ja lintuystävä istuvat vastakkain, keskustelupositiossa<br /><br />siirtolohkare saa käyttää omia sanojaan<br />lintuystävä tuntuu ymmärtävän kivestä murenevan viestin<br /><br />--<br /><br />liikuttunut siirtolohkare, lyhyen hetkensä päässä<br />ikivanha<br /><br />itkevä kivi ei kyynelehdi<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-5968216460030736016?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-9965385079902969632008-05-24T07:57:00.004+03:002008-05-24T08:23:35.285+03:00Pitkän kevään päättävässä perjantai-iltassa pyöräilen Haagasta Keskuspuiston halki kohti keskustaa. Vihreä tuntuu hyvältä iholla. Samalta kuin kuuden litran multasäkki kylkeä vasten, pehmeää kosteaa viileyttä. Multaa kannan, koska olen graduhuuruissa joskus pimeään aikaan tilannut verkossa pelakuun taimia ja unohtanut asian samantien. Pakettia kotiin kantaessa muistelen tilauksen suureksi, mutta kotona selviää, onneksi, että kolmea kotiutunutta tainta lukuunottamatta muut tilaamani on myyty <a href="http://www.pukinpuutarha.com/">puutarhasta </a>loppuun. Orange fizz on lilliputti kahden komeanuppuisen serkkunsa, Patricia Andrean ja Red Pandoran rinnalla. Kaikki kolme ja isän vanha viiksekäs, joka jo taas kukkii, pääsevät ulkomajoitukseen.<br /><br />Eilen oli viimeinen tentti, jonka oli tarkoitus olla viimeinen, mutta koska 4Q ei integroituna ole Q:n neljäs potenssi vaan 2Q^2, tulen luultavasti derivoimaan ja integroimaan jatkossakin, joka on syksyksi kääntyvää kesää sitten joskus. Siihen asti olen melkein vapaa.<br /><br />Ja tänään kellohelma, ehkä pyöräilyä yössä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-996538507990296963?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-15272070903140837382008-05-12T21:01:00.001+03:002008-05-12T21:01:51.939+03:00minä en vielä näe itseäni peilistä, mutta aavistelen<br />paluu tai jatkuminen, mitä se sitten onkaan<br />koivujen vihreä tanssi, valkoiset<br />perhoset kriikunapuissa<br /><br />virginny<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-1527207090314083738?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-47884585718220478302008-04-29T07:22:00.007+03:002008-04-29T07:33:49.418+03:00kaksi ja puoli päivää, sitten se olet siinä, sinä<br />tämä suhde päättyy tähän, päätyy kansiin<br />ja voimme molemmat kääntää selkämme<br />joihin myöhemmin, vielä tietämättä<br />joku toinen piirtää arvoituksen perhosen muotoon<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-4788458571822047830?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-9072752474185164862008-03-11T23:09:00.002+02:002008-04-29T07:32:14.810+03:00oh, jokin liikahti. minä tunsin, se on vielä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-907275247418516486?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-55973269804541476552008-03-11T23:03:00.003+02:002008-03-11T23:07:51.940+02:00ja eikö olekin, valo !pöljämystyttävä, lepattavuuteen viekotteleva talojen läpi tuoksuva valo <br /><br />- se piti kirjoittaa sinne jotta sen voi sieltä hakea. kohta, kohta<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-5597326980454147655?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-61693149832369685472008-02-24T18:30:00.000+02:002008-02-24T18:31:59.988+02:00koulun jälkeen ihminen saa nimensä takaisin<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-6169314983236968547?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-84576981132960226272008-02-15T08:25:00.003+02:002008-02-15T08:48:34.852+02:00Herään tänään, ja huomaan että luottamus nousee vierestäni ihmettelemään nousevaa valoa. Eilisen illan pimeässä olen lukenut <a href="http://skblogit.fi/veloena/?p=1333">surullisen uutisen</a> rakkaan hahmon sairastumisesta, pienelle kerälle kääriytyneestä elämisen ennusteesta. Olen huomannut olevani kuoleman kanssa kasvokkain, posket itkuviiruilla jälleen. Illassa hetki tuntuu suojattomalta, väsymys ja uutishetkeä aiempi käsillä tekemisen ilon riuhtaisu suruun. Nauhoja katkaisevat sakset ovat läsnä taas, luottamus pysyvyyteen, se illuusio jonka varaan tuudittuneina näemme elämässä ilon, se vetäistään hetkessä joulukuun lumettomaan pimeään.<br /><br />Mutta herään tänään, ja huomaan, että luottamus ja toivo, nousevat molemmat vierestäni aamu-unisin silmin vastaanottamaan vaalenevan itätaivaan. Tämä on kiitollisuutta, jossa tulevat hetket ovat mahdollisia.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-8457698113296022627?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-26866025653221105092008-02-08T07:07:00.000+02:002008-02-08T07:21:40.602+02:00kissan venyvä kylki muistuttaa aurinkoläikästä johon jokin suurempi on vienyt uskon<br />kesä on luvaton kuva jota katsotaan pimeässä märän huuhtomassa talvessa<br /><br />vieraat säät syövyttävät tunnemuistomme rei'ille<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-2686602565322110509?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-89405749985832837412008-01-28T22:07:00.000+02:002008-01-28T22:18:49.468+02:00kuoren pintaan liimataan kirjeen suunta, se on kohti sinua<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-8940574998583283741?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-51404613184772929652008-01-19T23:30:00.002+02:002008-01-19T23:33:40.109+02:00lataan<br />palataan<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-5140461318477292965?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-10659661687240152612008-01-13T20:42:00.000+02:002008-01-13T21:01:21.173+02:00nyt minulla on kaksi viktoriaanista kaulusta, metsänvihreä ja valkoinen. lapasia minulla on kaksi paria ja pipoja olen tehnyt yhden itselleni, toisen siskolle, tupsulla ja ilman. junassa aloitin ensin lapaset, purin alun, sitten alottelin sinapinkeltaisen virkattavan verkkokassin juuttinarusta, pohja on nyt puoliväliä leveä. kotona odotti siskolle kudottava villasukan puolikas. ikäänkuin silmukat kiinnittäisivät hetket toisiinsa varmemmin. ei tulisi seuraavaa poismenoa, eikä sitä seuraavaa, jotka näen ja kuulen ympärilleni. ikäänkuin elämä olisi tiiviimmin koossa huovutettuna. ranteisiin sattuu kun muualle ei.<br /><br />millä vyöttäisin itseni graduun samalla tarmolla. kevät on yhtä lyhyt kuin on pitkä. vapautta heilutellaan nenän edessä kaukaisuudessa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-1065966168724015261?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-62191149456918851052008-01-13T20:21:00.000+02:002008-01-28T22:20:26.308+02:00talvettoman tammikuun puoliväli on pimeä pitkä ilta. auton etuvalot huuhtovat kosteina kiiltävien muurien kulmia portista sisään käännyttäessä. täällä ei ole katuvaloja, en ole ajatellut sitä aiemmin. muutama hiljainen valonläike siellä täällä kaipaamassa. eihän ketään voi jättää tänne yksin .. isää voi .. jättää tänne. lapsellinen ajatus. lyhdyn kajo tummien puiden välissä kun käännyn katsomaan ajatuksen perään, pakotan askeleet poispäin. rinnassa eimikään tuntuu pahalta<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-6219114945691885105?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-4418939795461141532008-01-12T08:22:00.001+02:002008-01-12T08:30:35.121+02:00ja kuitenkin olen, mimosan oksat sinisessä savimaljakossa. mieleen nousee välimeren kevät. tänään matkustan junassa, mikä on iloa. kudon yötaivaisia lapasia lahjaksi, saman asian toista muotoa.<br /><br />se öinen ajatus jossa oli jotain itua tekstiksi on tietenkin kadonnut, mutta junat ovat näihin kohtiin hyviä, liike on.<br /><br />tampereelle ja takaisin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-441893979546114153?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-35105198665792053492008-01-12T08:20:00.000+02:002008-01-12T08:22:10.564+02:00siitä miten on vaikeaa määrittyä kirjoitetun kautta muotoon iloinen<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-3510519866579205349?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-79149942986351316892008-01-07T22:48:00.000+02:002008-01-07T23:15:00.778+02:00varpaita kylmii pimeässä pöydän alla kun kirjoitan tätä nyt<br />on mennyt nyt nyt kun kirjoitan<br /><br />mäessä olin hiljaa vaivatta, kun kävelin<br />tuulen tauoissa ei elänyt enää kai kukaan<br />lumi imee äänet<br />se on sillä lailla meille hyvä<br /><br />ajat ukset huuhtovat päivien reunoilta roskat<br />pyöristävät tuttuja kulmia<br />kaikki pyöreys karkaa alamäkeen<br /><br />kirjassa kuoli taas joku yllättäen ja puhelinsoitto ja avain-nipun kilahdus pöydänkulmaan<br />en tiedä voinko nukkua oikein<br />tänä yönä koska kirjan nimi on imperfektissä<br />mikä on tietysti pönttöyttä, fiktiota ja knoppailua taidehistoriallisilla yksityiskohdilla<br /><br />onko uni, voiko sitä kutsua fiktioksi<br />proosallinen uni, kun siinä on niitä totuudellisia aineksia<br /><br />siihen taloon en enää halua astua koska se ovi ei mene kiinni<br />ja sisko pelkää niitä vanhoja vieraita esineitä, minä tunnen sen vaikka en anna vaikuttaa<br />päättäväisyyttä siihen tarvitaan, mutta koska olen enkä ole yhtä aikaa kaikissa talon kerroksissa on minulla sitäkin vaikka muuten puuttuisi<br />vieraat tummahiuksiset voimakaspiirteiset ihmiset kiertelevät arvioivan näköisinä<br />pölysumuisten kerrosten huonekaluja<br />vieraat kutsutut omivat satavuotiset sängyt eivätkä huolehdi tunkkaisista huovista<br />koitan vain pitää kiinni jostain, työntää patjan oviaukkoon, uskoa ettei kukaan tahdo minulle pahaa vaikka kaikki on niin kummallista ja enteilevää<br /><br />ennen huonekaluja taloon oli kerätty satoa omasta maasta, mutta jonkun toisen viljelemää ja keräämää, näin vain kuinka kuihtunutta kaikki oli, vadelmapensaiden rangat ruskeassa mullassa törröttömässä, en halunnut koskea vanhoihin vaatteisiin, vaikka se oli kaikki minun ja olin halunnut sitä, mutta en tiennyt, unen mukaan en tiennyt tuosta kylkiäistalosta --<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-7914994298635131689?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-72040376087805726502008-01-06T12:50:00.000+02:002008-01-06T12:59:46.296+02:00Älykäs valo varoo korkeutta, sen alla on helppo kävellä, puhella hiljaa harakoille. Valo vajuu tieltä, sen perässä on helppo kävellä, pohtia ideaa, sulkea korvansa ohinapsuvan sauvakävelypariskunnan riidanhakuisuudelta. On ihan hyvä tuntea viima poskilla, katsoa ihmisiä silmiin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-7204037608780572650?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-16390620793876563382008-01-01T20:36:00.000+02:002008-01-01T21:36:33.436+02:00Además del libro de Lessing, no leo. En general, no hago mucho. Además de aprenderme un idioma nuevo, el de tricotar. Un par de guantes, unos calcetines de lana, un cuello victoriano. Qué os cuento? Que me veo en el espejo y no me conozco, o bien sí, la cara que pone, la mirada y las líneas alrededor de la boca, sí las conozco.<br /><br />A veces una se sienta mejor al pensar en mentiras.<br /><br />Bajo la cabeza, la mirada cansada. Y no lloro. Se me acabaron las gotas hace tanto y después no he vuelto a llorar. No hay que preocuparse, mira, ahora estoy mejor ya. He bebido un vaso de vino, bueno dos - a nuestra salud. Y tricotado. En mi casa española me llamarían la abuela si supieran.<br /><br />Sabes, que hace un rato, la semana pasada de ser exacto, pensé que el año que viene - que venía ayer por la noche. Venía por la noche como el tiempo frio. Venía muy de hermano del pasado, aún no se ve mucho cambio - bueno, que me iría lejos de aquí, de la oscuridad. Antes no creía en esa cosa de huir pero bien sea que fue por la falta de la oportunidad. A ver, si lo alcanzo, ahora lo veo lejos. Un año más. Un medio año. Unos tres meses, cuatro quizás. Al sol. Al tiempo que entrega la tierra su holor.<br /><br />Aquí, al lado de mi cama, crece un vid. Es una planta que cuido por una amiga. La veo creciendo larga, pero no produce hojas, el color de los partes nuevos es muy débil, casí más blanca que verde. Siento como estira su existencia, quiere vivir. Solo no hay luz, suficiente para asimilar, para ponerse verde con hojas claras y fuerzas.<br /><br />Le escribé una carta a papá, para que lo leyera en el entierro. Pensé en esta planta. Y en la oscuridad que vió fuera, detrás de mi ventana. En que no vió nada. Pensé en los días que siguen al otro, las mañanas cuando tengo prisa, estoy irrítada, atrasada del trabajo. Y pensé en otros días, cuando me siento en el metro, como hacía mi papá también, y viajo en el tiempo, hasta la primavera, la verana que viene, como viene cada año. Viajo a la verana, a la luz, al sol. Y sonrio a la escapada privada.<br /><br />Bueno, que da igual. Ahora hay que pensar en otra cosa. El examen, el curro. Las semanas vienen como olas, y el tiempo nos lava, nos pura, nos pone en pie.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-1639062079387656338?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-53043511590779680552007-12-27T22:37:00.000+02:002007-12-27T23:02:18.254+02:00Tylppä, ilmatiiviiseen muovirasiaan säilötty eimiltääntunnu-tunne. Pyöräni on varastettu. Vien lehdet ja kun katson kivijalkaa nuuhkivan kissan perään jään tuijottamaan aukkoa rivissä. Tai ei se enää ole edes rivi, vain puolitoista pyörää harottaa telineessä, siitä puolikkaasta on viety renkaat. Katkottu kierrelukko on vierinyt kokonaisen pyörän takarenkaan viereen, lukkopesän vierestä poikki napsautettu entinen esine. Eilenkö se on viety? Viime yönä? Vai joulupäivänä. Eimiltääntunnu. Jostain syystä kannan kierrelukon pätkän kotiin kissan kanssa vaikka roskalaatikko olisi ollut vieressä.<br /><br />Heilauttaessani avainnipusta vaaleapunakantaisen avaimen peukalon ja etusormen väliin, astuessani rappuun kissan perässä ajattelen isän pyörää. Se on kellarissa, isän ajohanskat siinä vieressä, ja pumppu. Runko on kuitenkin liian suuri minulle, hankalan korkuinen ja miesten mallia, ja olen ajatellut viedä sen maalle, varapyöräksi vanhan Cresentin viereen navettaan. Odottamaan kesävieraita.<br /><br />Enemmän kuin pyörästä tai pyörättömyydestä, olen huolissani tästä mikroaaltouunin ja pakastuksen kestävän muovin taakse typistyvästä tuntemisesta. Mutta kai minä joskus itken, kesällä, maalla. Kitken ja itken. Ja kasvatan tomaatteja.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-5304351159077968055?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-48343879036546784982007-12-27T07:24:00.000+02:002007-12-27T08:31:54.103+02:00Olen lukenut Doris Lessingin Kesä ennen pimeää, joka on ojennettu minulle täydessä kahvilassa kirjojen yllä, valossa ja hälinässä, jossa olemme olleet mukana. Arvelen kirjan ojentaneen käden tienneen tämänkin aukon lukeneisuudessani ja olen siitä iloinen. Ihmiset, ystävät ympärillä, kuinka kursivat kasaan, harsivat lisää reunaa olemiseeni. Luen keltaista kirjaa edelleen, etenen hitaasti koska yritän kuulla ajatukseni. Ymmärrän lukevani viisaan ihmisen kirjoittamaa kirjaa, rivi riviltä eteeni kantuu yksityiskohdista poimittuja kirkkauksia ihmisyyden ytimestä, mutta sanat haraavat vastaan.<br /><br />Suomennos on paperinen, kieli ei leiki, ei houkuttele kääntämään sivuja, saa silmiä lukujuoksuun. Mietin tuntuisiko samalta lukea teosta alkuperäiskielellä. Ei varmaankaan, mutta ajatus ei ole relevantti, kieli pysyisi vieraana vaikka on tuttua ja ymmärrettävää. Yhtä kaikki olen iloinen huomiosta. Muistelen toista keltaista kirjaa, jonka olen lukenut. Kazuo Ishiguron Ole luonani aina on käännetty samalla kankealla tyylillä. Nämä kaksi toisilleen vierasta teosta yhdistyvät mielessäni, kielen välittämä tunnelma on sama, etäinen mutta tunnistettava, anonyymi ja tuttu tavalla, jolla virastomaiset julkiset tilat sulkevat meidät sisäänsä. Tajuan selvästi kuinka suuri rooli kielellä on lukukokemuksessa, ennen kaikkea kuinka paljon se vaikuttaa jättämäänsä muistijälkeen. Minulle se kuinka hyvin, tai millä mielin muistan, tuntuu olevan vahvasti tunnesidonnainen asia.<br /><br />On hankalaa tarttua toiseen lahjakirjaan, kun tämä ensimmäinen on muutaman yön kuluttua luettu, sekin on käännös. Ajattelen ystävää, joka eräänä iltana kissatuoliksi ristimässään kissatuolissa istuessaan, jalat tutusti risti-istunnassa, sanoo osana jotain toista keskustelua tuntevansa huonosti maailmankirjallisuutta, koska ei lue käännöskirjallisuutta. Se on tuntunut minusta rohkealta rajaukselta, olen miettinyt olisiko itselläni varaa siihen - ja irvistänyt mielessäni heti perään koska rajattakaan en lue yhtä paljon kun ystäväni, sikäli kun paljon tai vähän ylipäänsä ovat hyviä mittoja tässä kohtaa.<br /><br />Mutta toisaalta, olenhan kirjoittanut eräässä kirjeessä rakastuneeni Cortazarin tekstiin Ruutuhyppelyän ensimmäisessä luvussa, käännöstekstiin. Tai Tabucchin Requiemiin, jota en ole lukenut italiaksi enkä portugaliksi vaan suomeksi Suomessa. Luen kai siis Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin -kirjan myös, ainakin aloitan. Pian on palattava artikkelitietokantoihin kuitenkin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-4834387903654678498?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-80848035962133712622007-12-23T04:16:00.000+02:002007-12-23T04:56:52.650+02:00ajellaan autolla niin kuin aina joulun aikaan<br />puhellaan tutuista asioista<br /><br />varavuoteista, lakanoista, astiastoista<br />konjakkisinapista puhellaan<br />kaikki<br /><br />ja halataan ja hymyillään<br />muistetaan paperikassi ja kynttilät<br />kaikki<br />mikä tiedetään ja osataan<br /><br />otan isää käsipuolesta<br />näen kuinka liljat ovat lakastuneet<br /><br />katson kuinka liljat ovat lakastuneet<br />käyneet ohueksi harsoksi<br /><br />ja hiljainen käytävä väistyy kevyesti<br />kevyt on mahdoton<br /><br />ja lyhyt kultainen valo<br />kuinka se lakaisee latvat<br /><br />ja on kaunista<br />kaunis on mahdoton<br /><br />ruususta varisevat terälehdet<br />jäiselle nurmikolle<br />kuinka mahdoton klisee<br /><br />pienesti mahdoton<br />kaikki<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-8084803596213371262?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-33657673766999786552007-12-19T08:12:00.000+02:002007-12-19T08:18:40.697+02:00tuhat tähte tuhanded tähed<br />ja mitte mõnel tüütul paberil<br />vaid tallinna kohal taevas<br />nagu oleks universum pada<br />millest ta tulitav sisu<br />kohe-kohe välja pürib<br />ning just hetkel mil arvasin<br />kõik olevat kadunud<br />kõik must enesest tekkinu<br />olevat halvima võimaliku<br />see taevatähti tundlik rivi<br />puhastab mind täna nagu kiri<br />ühelt tündrukult keda kunagi tundsin<br /><br />- jürgen rooste<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-3365767376699978655?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-25970207587355241432007-12-16T10:15:00.000+02:002007-12-16T10:43:15.697+02:00eeva kilven tupa on tummaa raskasta puuta ja sisältä hiljainen. pitkän pirtinpöydän ääressä, seinään kiinnitetyn penkin reunalla istuen syömme perunaa ja palan tummaa leipää. pehmeä valo kertoo ajan pysähtyneen, niin kuin unessa aina. metsä on syvän vihreä. kun kuljemme saunapolkua, hengitämme yhtä matkaa. tuossa on kivi jolla istun, tuossa tervehdityt koivut. järvi loppuu rantaan väsyneenä. täälläkin on käynyt mies. lähtenyt ovesta pihaan, pihasta polun poikki hiekkatielle metsänreunaan. kadonneet leveät hartiat, näkyvistä. käynyt ja jättänyt kaipauksen päiväpeitolle, ajan ikkunaan leikkaamaan valoa.<br /><br />**<br />mikä on minun, ja onko se koskaan jaettu. rakkaat poistuvat<br />tietämättömässä järjestyksessä. jatkun<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-2597020758735524143?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-8948900221978678842007-12-04T10:22:00.001+02:002007-12-04T10:22:29.282+02:00surun logiikka<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-894890022197867884?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-88417249477372563952007-12-03T08:04:00.000+02:002007-12-03T08:31:08.754+02:00tähän aikaan vuodesta hedelmät ovat keltaisen eri sävyjä,<br />peukalo irrottaa niistä kuoret<br />sinä synnyit eilen, mandariini-vuodenaikaan, pieni pomelo<br />me emme tunne vielä<br />voin vain arvailla miltä sinä tuoksut, miltä valo tuoksuu<br />tähän vuodenaikaan, makea, pyöreä, äidin syliin nukuttu, onni<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-8841724947737256395?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-10804200802687960922007-11-27T07:14:00.000+02:002007-11-27T07:23:41.966+02:00tehty työ irtoaa kehosta hitaasti, tekemätön tuskin ollenkaan. osaisin nauttia nyt tästä määräpäivästä, seuraavaan on aikaa. hullu on tämä yhteiskunta joka itseään vastaan rakentuu. menisin, oppisin ompelijaksi. sormenpäiden alla <a href="http://www.soininvaara.fi/wordpress/2007/11/26/ylikoulutusyhteiskunta/">suoraa saumaa</a>.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-1080420080268796092?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-55897700223080063082007-11-20T07:33:00.000+02:002007-11-20T07:58:39.090+02:00huuliltani raskaasti nouseva pyristelee nyt hänen silmissään<br /><br />pesii poskiluiden alle risuja nokassaan<br /><br />rakentaa kunnes höyhenet lakkaavat<br /><br />--<br /><br />olkapäittesi lentoonlähtevät linnut<br /><br /><a href="http://www.kiiltomato.net/keskustelu/viewtopic.php?t=1788">--</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-5589770022308006308?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18425147.post-48912961305856273772007-11-15T10:23:00.000+02:002007-11-15T10:37:13.225+02:00hei, sinulla on kello korvassa, annas kun<br />se tosiaan tikittää, odotas, hei ei<br />se onkin sydän! miten sinulla on sydän korvassa<br />en minä tiedä, uh, sinulla on kylmät kädet, anna se takaisin<br />katso nyt kuinka se puristuu kasaan, laita se paikoilleen ole kiltti<br />hei se muuttaa muotoaan, äkkiä<br />mikä on tunnuslukusi, en minä tiedä tunnuslukuasi, mikä se on? tämä kutistuu<br />katso se on enää tomaatin kokoinen, en saa rintalastaa auki, koita sinä, anna tänne --<br />hullu, mitä sinä teit! nyt sinä nielaisit sen!<br />se olikin makea, pieni kirsikkatomaatti<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18425147-4891296130585627377?l=viiveella.blogspot.com' alt='' /></div>viivehttp://www.blogger.com/profile/13265471181634879829noreply@blogger.com2