Voimakkaan puuskittaista mieltä

Pelkkää kiveä talot ja taivas, iltaviiden kaupunkia ei ole kun pyöräilen kotiin töistä. Tuuli työntää tyhjyyttä nurkasta nurkkaan. Ylitän kumean torin ja piirrämme rastin ruutuun, tuuli ja minä.

"Kyllä, kiitos. Tilaan yhden sateisin koti-illan ja saan nopean tilaajan etuna siniset polvipituiset villasukat ja pullollisen porttia."

Hetkeä aiemmin on tuuli puskenut poskeani vasten sillalla, työntänyt mieleen pienen ikävän, kaipaan ystäviäni. Voimakkaan puuskittaista mieltä, sitä en muista lukeneeni säätiedotuksesta.
Ei sadettakaan lopulta tule.

Voin silti keriä itseni kissan viereen ja nuuhkia tuhlattua palkkaa uusien kirjojen kankeilta lehdiltä. Voin silti kuvitella lämpöä hehkuvan vatsan selkääni vasten, lempeän käden kuljettamaan värettä lanteilla. Voin silti nukahtaa, nähdä unia joissa tiedän, joissa uskon yksinäisyyden ylittävän rakkauden olevan, tulevan, tahtovan.

Kommentit

tutetiti sanoi…
Minustakin tämä on ihanan harmoninen teksti, ja vaikka puhut ikävästä, niin sitä sävyttää toiveikas odotus, eikä äänilaji ole mitenkään katkera tai masentunut.
viive sanoi…
Niin kai se on Lumi, tämä on kaikki niin sekavaa välillä, pieni yksinkertainen elämänikin.

Tuteti-muru! Ihana kun pistäydyit, olen miettinyt mitä kesääsi kuuluu, mutta nyt tiedän - ja olen onnestasi iloinen :)

Tuulos on muuten lapsuuteni kesä-maalaismaisemaa, meillä oli siellä monta vuotta ihana vanha talo pihapiireineen vuokrattuna, oli mukava lukea maisemankuvaustasi tutuilta seuduilta.

Suositut tekstit